DJ Pexi eli Pekka Haavisto: ”DJ-pöydän takaa aistii, mitä ihmisillä on mielessään” 

Tuttava kysyi Pekka Haavistolta, tulisiko hän tunniksi tapahtumaan soittamaan omaa mielimusiikkiaan. 

– Kokosin listan, jolla oli minun mielestäni parhaat biisit. Se oli tällainen täysin epä-DJ:mäinen lähestymiskulma. 

– Siellä oli varmaan Juicea, Freud Marx Engels & Jungia ja Hectoria. Ensimmäisestä keikasta lähtien kaikki keikkani ovat myös alkaneet samalla biisillä: Bob Azzamin Tähtiin kirjoitetulla, joka kuullaan elokuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu. 

Keikka toimi kimmokkeena tarinalle, joka on sittemmin tullut suurelle yleisölle tutuksi. Pekka Haavisto tunnetaan paitsi ansioituneena poliitikkona, myös heittäytymiskykyisenä DJ Pexinä. 

– Ensimmäisen keikan jälkeen alkoi tulla lisää kutsuja erilaisiin tapahtumiin, kuten opiskelijabileisiin. 

Haaviston viimeisimmät DJ-keikat sijoittuvat presidentinvaalien 2024 yhteyteen. 

– Yksi legendaarisimmista keikoista oli tamperelaisessa lähiössä, jossa oli aiemmin käynyt esiintymässä myös Matti Nykänen. Paikan pitäjä totesi, että meidän keikallamme jono oli kaksinkertainen Nykäsen keikkaan verrattuna, Haavisto naurahtaa. 

Kuva: Siiri Halko

Unohtuneet helmet esiin

Onnistuneen keikan kriteerinä Haavisto pitää sitä, että ihmiset tanssivat kaikkien hänen soittamiensa kappaleiden tahtiin. 

– Yhdellä keikalla Äkäslompolossa ihmiset tanssivat jopa Leonard Cohenin synkistä synkimpien kappaleiden tahdissa. Tajusin, että kaikkien kappaleiden mukana voi näköjään tanssia, Haavisto sanoo. 

Haaviston soittolistoilla ei näy pelkästään tämän hetken kuumimpia artisteja. Itse asiassa hän pyrkii nimenomaan nostamaan esiin sellaisia bändejä ja artisteja, jotka ovat voineet jo hieman unohtua. 

– Listoillani on paljon 60-luvun musiikkia, suomalaisista esimerkiksi Arto Sotavaltaa. Ulkomaalaisista olen soittanut paljon esimerkiksi The Kelly Familya, joka oli tällainen Eurooppaa busseilla kiertänyt, useamman sukupolven ryhmä. 

– On hienoa pohjustaa biisiä kertomalla yleisölle, että nyt aion soittaa jotain sellaista, mitä ette ole kuulleet, Haavisto hymyilee. 

Usein yleisö myös tarttuu Haaviston tarjoilemiin täkyihin ja löytää sitä kautta itselleen uutta – tai välillä pikemminkin vanhaa – kuunneltavaa. 

Toisinaan Haavisto yllättyy itsekin siitä, mistä kappaleista yleisö eniten innostuu. 

– Kerran olin Siltasessa soittamassa ja yleisö oli aika vaativaa, mutta keinui kuitenkin sitkeästi biisien tahdissa. Pienenä yllätyksenä suosituimmaksi biisiksi nousi Amadeus Lundbergin versio kappaleesta Poika varjoiselta kujalta. Ihmiset tulivat keikan jälkeen kysymään, kuka tämä artisti on ja mikä tämä biisi on. 

Haaviston soittolistojen monimuotoisuus näkyy myös siinä, että mukana on lauluja monilla kielillä. 

– Yleensä olen aina sisällyttänyt mukaan esimerkiksi saamenkielistä musiikkia, kuten Niko Valkeapäätä. On hienoa, kun yleisö reagoi eri kieliin ja tulee sanomaan, että tunnisti tai jopa osaa kyseistä kieltä. 

Musiikki on mukana jokaisen ihmisen tarinassa  

DJ-keikoillaan Haavisto on huomannut, että musiikki liikuttaa paitsi konkreettisesti, myös tunteiden tasolla.  

– DJ-tiskin takana on paljon aikaa havainnoida ihmisiä ja sitä, mitä heillä mahtaa olla mielen päällään. 

– Joensuussa oli yksi sellainen kaveri, joka tanssi yksinään. Jossain kohtaa hän sitten tuli juttelemaan ja kertoi, että ajaa työkseen metsäkonetta. Ensimmäinen ajatukseni hänelle oli, että se on varmaan maailman yksinäisin työ. Hän kysyi vain, että mistä tiesit, Haavisto kertoo. 

Toinen mieleenpainuva kokemus oli, kun keikan jälkeen nuori nainen tuli kysymään, voisiko Haavisto kuvata videotervehdyksen naisen ystävälle, joka ei päässyt keikalle mukaan. 

– Kysyin sitten, että mitä mä sanoisin videolla. Nainen kertoi, että kaverille oli tapahtunut onnettomuus ja että hän oli koomassa. Nainen halusi videon olevan ensimmäinen asia, jonka hänen ystävänsä näkee herätessään. 

Haavisto tietää myös omasta kokemuksesta, että musiikilla voi olla helpottava vaikutus erityisesti haastavissa paikoissa. 

– Jo ennen DJ-hommia kokosin soittolistoja omiin tarpeisiini ja silloin ne liittyivät erityisesti matkustamiseen. Kun työskentelin vaikkapa Afrikassa, niin olin napit korvissa lentokoneessa tai seuraavaa lentoa odotellessa. 

– Tutut biisit loivat sellaisen tunteen, että olen kotona. 

Kuva: Pyry Pietiläinen