Teostovapaa musiikki – mitä se on?
Musiikkilupaa ei tarvita silloin, kun musiikinkuuntelu on yksityistä. Se tarkoittaa esimerkiksi musiikin kuuntelua yksin, perheen tai kaveriporukan kanssa kotioloissa. Musiikin käytöstä ei tarvitse maksaa korvausta myöskään silloin, kun musiikkia soitetaan ystävä- tai perhepiirin tilaisuuksissa, kuten häissä, syntymäpäiväjuhlissa, ristiäisissä tai hautajaisissa.
Musiikkilupaa ei tarvita myöskään siinä tapauksessa, että soitat liiketiloissasi musiikkia, jota tekijänoikeus ei koske. Tällaisesta musiikista käytetään usein ilmaisua teostovapaa musiikki, vapaa musiikki tai tekijänoikeusvapaa musiikki. Musiikki on vapaata mm. silloin, jos tekijänoikeudet ovat vanhentuneet. Suomessa tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja vielä 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen.
On myös olemassa maita, joiden tekijänoikeusjärjestöjen kanssa Teosto ja Gramex ei tee yhteistyötä (esim. Thaimaa), joten kyseessä olevien maiden musiikista ei normaalisti tarvitse maksaa tekijänoikeusmaksuja Suomessa. Vapaasta musiikista puhutaan myös silloin, kun tekijänoikeuksien omistajat ovat myyneet teoksensa oikeudet jollekin palveluntarjoajalle esimerkiksi kertakorvausta vastaan, jolloin kyseisten teosten käyttämisestä ei tarvitse maksaa Teostolle ja Gramexille.
“Teostovapaan musiikin” tekijänoikeuksista on sovittu erikseen
Yleisesti kuvitellaan, että esimerkiksi kaikki joululaulut tai lastenmusiikki olisivat “teostovapaata” musiikkia, koska niiden soittaminen, esittäminen ja versiointi on niin yleistä.
Näin ei asia suinkaan ole. Musiikki ei synny ilman tekijää, eli musiikkia ilman tekijänoikeuksia ei oikeastaan ole olemassa.
On kuitenkin olemassa ns. tekijänoikeusvapaatamusiikkia, eli musiikkia, jonka käyttöä tekijänoikeusjärjestöt eivät valvo. Silloin kyseessä on jokin seuraavista tilanteista:
Musiikin tekijä myy musiikin ns. jälleenmyyjäyritykselle
Musiikin tekijä voi, usein vain kertakorvausta vastaan, myydä oikeutensa tekemiinsä kappaleisiin jälleenmyyjäyritykselle, joka tarjoaa sitä eteenpäin omille asiakkailleen mm. videoiden taustamusiikiksi tai liiketiloissa soitettavaksi taustamusiikiksi. Tämän jälkeen tekijällä ei ole enää kontrollia siihen, missä yhteyksissä tai medioissa kappaletta käytetään, eikä kappaleita markkinoida tai yritetäkään tehdä tunnetuiksi.
Musiikki on tehty ja tallennettu niissä harvoissa maissa, jonka kanssa Teostolla ja Gramexilla ei ole sopimusta, esimerkiksi Thaimaassa. Teoston ja Gramexin sopimukset ovat voimassa tällä hetkellä yli sadassa maassa
Musiikin tekijöiden kuolinvuodesta ja äänitteen julkaisuvuodesta on kulunut yli 70 vuotta, eli musiikin tekijänoikeuksien suoja-aika on päättynyt.
Kappale on kansansävelmä, ts. sen tekijää ei tunneta
Peruskoulun laulukirjasta tuttu “Trad.” -merkintä kertoo, että kappaleen tekijää ei tunneta.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että usein esimerkiksi sävellys voi olla kansansävelmä, mutta vakiintuneen version sanoittaja tunnetaan. Teosto valvoo kappaleen käyttöä, jos sanoittajan kuolinvuodesta ja kappaleen tallentamisesta on kulunut 70 vuotta tai lyhyemmän aikaa.
Myös artistilla, joka on levyttänyt kansansävelmän tai muun trad.-kappaleen, on oikeudet äänitteeseen ja sen käyttöön. Äänitteen julkiseen käyttöön tarvitaan siis Gramexin myöntämä lupa.
Tekijänoikeuksien omistajat ovat rekisteröineet kappaleen itsehallinnointiin, eli hoitavat oikeuksien hallinnoinnin itse, ilman tekijänoikeusjärjestöjen apua
Itsehallinnoinnissa musiikin käyttäjä neuvottelee kappaleen käyttökorvauksista suoraan oikeudenomistajien kanssa, tällöin oikeudenomistajat voivat neuvotella korvausten suuruusluokan itse. Tällaisissa tapauksissa oikeudenomistajien tulee tehdä itsehallinnointi-ilmoitus tekijänoikeusjärjestöille, jotta tekijänoikeusjärjestöt tietävät olla perimättä korvauksia kyseisen teoksen käytöstä.
Mitä eroa on teostovapaalla musiikilla, kirjastomusiikilla ja tunnetulla musiikilla?
Teostovapaan musiikin, tai kirjastomusiikin eli “hissimusiikin”, ja tunnetun musiikin suurin ero on se, että kirjastomusiikki ei tule kuulijoille samalla tavoin tutuksi. Kirjastomusiikkia ei soiteta radiossa, sitä ei julkaista levyillä eikä sitä soiteta missään livenä –sen tekijät tai kustantajat eivät myöskään käytä aikaa ja resursseja sen markkinointiin ja tutuksi tekemiseen. Tunnetusta musiikista taas tekee tunnettua juuri radiosoitto ja se, että kappaleita voi kuulla radion lisäksi artistien keikoilla tai esimerkiksi television musiikkiohjelmissa.
Tunnetun musiikin paras puoli onkin juuri sen tuttuus: taustallakin soidessa se herättää ihmisissä tunteita ja muistikuvia, jotka tekevät ravintola- ja myymäläasioinnista mukavampaa. Voikin sanoa, että tunnettu musiikki parantaa asiakaskokemusta kirjastomusiikkia enemmän.
Tutkimusten mukaan tuttu taustamusiikki parantaa asiakkaiden yksityisyyttä, luo tunnelmaa ja lisää asiakkaiden innostusta: tutun taustamusiikin soidessa asioineet asiakkaat lähtevät siis liikkeestä valmiimpana suosittelemaan yritystä muillekin.
